Tekijänoikeus - Oikeat mielipiteet

Yritän kiteyttää nykyisen tekijänoikeusdebatin olennaisimmat asiat lyhyeksi listaksi.

• Lähes kaikki tekijänoikeusdebatin osapuolista haluaa säilyttää vahvat tekijänoikeudet. Erot ovat näkemyksissä miten yksityiseen ja epäkaupalliseen käyttöön pitäisi suhtautua. Esimerkiksi kaikki CopyLeft-, Creative Commons-lisenssit perustuvat vahvoihin tekijänoikeuksiin.
  
  
• Suomessa kaupallista toimintaa tekevän taiteilijan on käytännön syistä pakko kuulua tekijänoikeusetujärjestöihin, kuten Teostoon, Gramexiin jne.
  
  
• Gramexilla, Teostolla jne on pahoja edunvalvonnan jääviyteen liittyviä ongelmia. Esimerkiksi etujärjestön edustajat valmistelevat lakeja tai samat ihmiset ovat mukana sekä työntekijän (taitelijan), että työnantajan (levy-yhtiön) edunvalvonnassa.
  
  
• Tekijänoikeuksien kiristystä lobataan mediayhtiöiden toimesta WIPO:ssa (kansainväliset sopimukset), EU-tasolla ja kansallisella tasolla. Esimerkiksi Suomen tekijänoikeuslain 'Lex Karpela' muutoksia perusteltiin EU-direktiiveillä, joitka puolestaan määritti WIPO:n sopimukset. Jukka Liedes toimi Suomen tekijänoikeuslakimuutoksen arkkitehtina, tätä ennen aikaisemmin hän oli ollut WIPO:n tekijänoikeuskysymyksiä käsitelleen toimikunnan PJ:nä, joiden mietintöjen perusteella direktiivejä tehtiin. Pienet on piirit.

Lukuja

• Yle maksoi (2003) Gramexille 12e/min ja Teostolle 12e/min, yhteensä tekijänoikeuskorvauksia yle maksoi 20M€, josta 12M€ Teostolle.
  
• Hyvitysmaksua (ent. kasettimaksu, 2003) kerättiin 10M€.
  
• Yhteensä vuonna 2003 eri tekijänoikeusjärjestöt keräsivät vajaat 80M€, josta teosto n. 30M€.
• 2004 suomalaiset kaupalliset radiot maksoivat Teostolle korvauksia noin 3M€
  
  

DRM (Digital CopyRight Managment)

• Mitään tehokasta DRM:ää tai kopiointisuojausta ei voida toteuttaa olemassa oleviin CD-,DVD tai DigiTV-järjestelmiin, joten sellaisen tekemiseksi pitäisi rikkoa yhteensopivuus olemassaoleviin laitteisiin (ja käyttäjien ostettava uudet laitteet).
  
  

Eri intressitahojen päämääriä rautalangasta

• Mediatalot haluavat by default oikeuden työntekijöidensä tuotoksiin, mikä on nykyisin sopimuskysymys. Toimittajat yms puolestaan haluavat luonnollisesti säilyttää ne itsellään ja saada korvauksen myös uusista käyttötavoista tai uudelleenmyydä omia teoksiaan. (Esimerkkinä vaikka Ylen arkisto-aineiston siirto internettiin, tai SanomaWSOY-konsernin aineiston kierrätys eri medioihin)
  
  
• Koodarit: Ohjelmistojen kohdalla käytäntö on ollut tuo edellämainittu. Tuo osin siksi, koska perinteiset tekijänoikeuden puolustajat eivät koe koodia tai itse ohjelmaa esittäväksi taiteeksi, joten se ei ole koskaan saanutkaan samanlaista asemaa. Vastaavasti koodareita ei vähempää voisi kiinostaa, jos esimerkiksi toimittajat,taiteilijat menettävät työsuhdeoikeuksia joita heillä ei koskaan ole ollutkaan.
  
  
• Kansainväliset levy-yhtiöt, elokuva-yhtiöt yms haluavat säilyttää kontrollin jakelussa ja mahdollisesti radikaalisti kiristää sitä. Waretus ja internetpiratismi ei niinkään uhkaa myyntituloja vaan koko "niukkuuteen" perustuvaa bisnesmallia sinänsä.
  
  
• Muusikot puolustavat yleisesti ottaen oikeutta päättää teostensa käytöstä. CD-myynnin tulonjako on nykyiselläänkin epäoikeudenmukaista ja huonoa bisnestä, joten jos netti poistaa välikäsien määrää bisneksessä niin se on ok. Yleisesti ottaen nettijakelu lisää suurimman osan ja vähentää kärkinimien tuloja.
  
  
• Warettajat eli kaikki, haluavat saada kaiken mahdollisen media heti, tässä nyt. Se että ollaanko valmiita maksamaan siitä on lähinnä tulotasokysymys. Esimerkiksi keskimääräinen Suomalainen ostaa vain yhden vain cd:n vuodessa, niin tuohon verrattuna keskiverto internetpiraatti ostaa enemmän. Sama pätee keikoilla-, elokuvissakäynteihin tai dvd-levyjen ostoihin. Suuri kulutus lisää myös laillista käyttöä.